Kukkanen

Fidalta löydetty pöytäliina. Siitä piti tehdä kellohame mutta liinan reunat olivat niin hurjasti auringossa virttyneet ettei siitä olisi saanut kuin ihan miniminihamosen. Piti sitten keksiä jotain muuta hamemuotoa. Tämä nyt on niin helppo ja nähty mutta minusta passaa tuon kankaan kanssa ihan hyvin yhteen. On semmoinen kesäinen fiilis.
(Ja tämäkään hame ei sitten ole itselle.. kerronpa vaan ettei kukaan ihmettele minkälaista hamearmeijaa olen kaappiini perustamassa ;) ).

Farkkugalleriaan lisäys

Sain taas näpertää rakkaan denimin äärellä ja tehdä yhden hamosen lisää kun Nasu sellaista pyysi.
Yhdet kokonaiset farkut on siinä uudessa muodossaan ja lisäksi tilkkuja farkkutilkkuvarastostani.

Tykkään erityisesti tämän yksilön tummansinisyydestä.
Huokaus, taas mä unelmoin että jos ihminen voisi tehdä näitä tämmöisiä päivätyökseen. Siinä sielu lepäisi enkä olisi ikinä koskaa väsynyt töistä mistään kireyksistä nyt puhumattakaan.

Meillä olis denimin kanssa yksi vähän isompikin projekti tarkoitus toteuttaa yhteistyönä. En malta edes aloittaa kun sitten se projekti lähtee kulumaan loppua kohden :D.

Olipa kerran kenkä

Olipa kerran turkoosit poposet joissa valkoiset kukkakuviot. Ihan itte kaupasta ostettu ikuisuus sitten. Turkoosissa sinänsä mitään vikaa mutta noitten kukkien kanssa nämä kengät olivat toivottoman vaikeat yhdistää mihinkään.
Koska kenkien kohtalo oli seistä käyttämättöminä kaapissa, rohkaistuin repäisemään ja tupsuttelin mustaa tekstiiliväriä pintaan. Jos tulis susi, ei vahinko olisi suuren suuri. No ei tullut edes susi.

Nämähän ovat nyt oikein näpsäkät ja helpot yhdistellä vaikka mihin. Kukkaset peittyivät kivasti tuommoisiksi kuultokuvioiksi.

Tekstiiliväri pitäisi silittää kiinnityksen varmistamiseksi mutta olen huomannut että kyllä se epeli tarttuu lähtemättömästi silittämättäkin. Toivoa siis on ettei tuo väri noru pois jos sattuu kosteutta pintaansa saamaan :).

Kellohamonen

Tekaisin elämäni ensimmäisen kellohamosen Rhian hyvillä ohjeilla.

Matskuna oli pyöreä pöytäliina ja kaiken pitäisi olla ihan helppoa. Vaan kun tämä aktiivisen unohduksen laajamatikka ei enää osaa laskea :(. Tuli vähän väärän mittainen vyötärökolo.. mutta ei hätää, sen sai onneksi pelastettua ylimääräisellä saumalla pyrstöpuolelle.

Pöytäliinassa oli kanttinauha reunassa. Käytin saman nauhan hamoseenkin. Mutta koska hamosta varten pituutta piti lyhentää, purin kanttinauhan ommellakseni sen sitten uudestaan. Semmoista pikkuprojektia... ei ihan hetikohta uusiksi :D.

Hihatin mallia lötkö

Sain naapurilta jättipalan ihanan ohutta ja laskeutuvaa trikoota. Siitä tein taas vähän toisenlaiset hihat. Tällä kertaa mallia iso, lötkö ja laskeutuva.
Tämä on tehty melkein suorakaiteesta jonka päihin tuli ranneresorit ja jonka avoimeen pitkään sivuun myös ohut resori. Hassu malli, mutta toimii yllättävän hyvin.

Vaikka tämä ei ollut miellyttävin asia ommella, ompelin silti putkeen vielä kahdet samanmoiset hihat. Kaikki eivät ole itselle ;).

Eilen hoksasin että käyttöä saattaisi olla myös mustalle lyhythihaiselle trikoohihattimelle. Laitamme tekolistalle.

Nyt se tuli tehtyä!

Nimittäin jo viime kesänä suunnittelemani farkkutoppi. Halterneckiä piti aluksi mutta sitten näin jossain lehdessä tämän mallisen farkkutopin ja olin myyty.

Olen haltioissani ja innosta soikeena. Jälleen kerran kun kyseessä on denim. Onko mun näköinen? Onko paloauto punainen?
On tilkkua, saumaa, rispaantunutta reunaa, niittiä ja eriväristä tikkausta. Täydellistä!

Matskuna mulla oli siskon roskiksesta dyykkaamat miesten farkut ja taisin käyttää jotain jämäpaloja jostain toisestakin farkkuraadosta.

Kaavoja ei ollut vaan mallailin Jokatyypinkaavakirjan perusyläosan kaavasta Pirkon avulla. Eräs suunnitteluvirhe tähän tuli. Näkyy alla olevasta kuvasta. Eli vetskari selässä. Mikä järki tässä nyt oli? Pikkusenko on hankala pukea topsukka itselle päälle. Se olisi ollut huomattavasti helpompaa jos vetskari olisi ollut sivussa. Taukki!

Tein tätä hirmu kiireellä sen edellisen kahden päivän hellejakson aikana mutten ehtinyt siihen. Sinä päivänä kun toppi oli valmis, satoi jo reilulla kädellä ja oli kylmä. No nyt vihdoin tuli topin aika.

Ekaa päivää oli päällä. Toppi pysyy yllättävän hyvin ylhäällä ja muutenkin meillä oli oikein mukavaa... paitsi että taidan ottaa vielä tuosta mahaosiosta sisään kun jotenkin siihen jäi liikaa väljyyttä ja se pönöttää. Luulin tarvitsevani väljyyttä istumiseen mutta se oli väärä luulo. Kyllähän minun jos kenen pitäisi tietää että farkku venyy ja se pitää ostaa/tehdä naftina jottei se lörpähdä säkiksi.

Näihin farkkuasioihin kasvaa nälkä syödessä. Jonain päivänä mun vaatekaappi on vain yhtä farkunsineä?

Tunika ja pilkkuhame

Tämmöisen toisen vauvamahaverhon tekaisin kaverille - tällä kertaa vähän laajemmalla masuosuudella ;).

Kangas on Nansonen. Se oli ennen paita ja hame. Niistä sai varsin kätevästi muotoiltua tunikan. Kaava on se jo aiemmin Jokatyypinkaavakirjan avulla piirtämäni.

Etumuksessa on saumakohdassa rusetti. Ei kyllä kuvissa printtisekamelskassa juuri erotu :).

Toiselle kamulle fiksasin vähän hamosta joka löydettiin Uffilta. Muotoilin siihen uuden vyötäröosan. Leikkasin vanhan kaitaleen vetskareineen pois ja tikkasin gumminauhan tilalle.

Kaveri oli ihan innoissaan pilkkukuosista. Mä en kyllä ihan tajunnut kuosin hienoutta...

...mutta kyllä se tälleen valmiina asuna näyttääkin ihan toimivan :).