Pilkku

Mao pyysi rypytyspaitaa. Kuvaili visioitaan ja mua alkoi ahdistaa. Ei kye tekemään toisten visioita. Ei kye eikä halua. Haluaa tehdä vain omia visioita. Nih.

Ryppyjä tein joo mutta muuten en tiedä tuliko rypyt oikeaan kohtaan ja muutenkaan miten mahtaa vastata visioita. Ei sillä väliä koska paidasta tuli mun mielestä hyvä :). Se on tärkeää koska tämä on mun harrastus. Kyl sisko ymmärtää eikä ole jyrkkis ja tykkää yleensä siitä mitä mä teen.
Olen muistaakseni joskus ennenkin tehnyt tämmöistä ryppypaitaa.. ja muistelen etten tykännyt lopputuloksesta. Nyt tiedän miksi. Mä tein niihin kaavoihin ihan väärään paikkaan rypytysväljyyttä. Nyt osasin tehdä paremmin! Jee. Paita istuu nyt masukohdasta niin kuin pitääkin.

Matskuina on käytetty kahta eri kirppisteeppistä ja tuo pilkkupaita on uutta matskua, kangasjämiä kesältä kun tein kankaasta kellohameen siskolle.

Koska mun mielestä siskolle sopii leveä pääpanta, tekaisin vielä bonarina samasta pilkusta sellaisen. Se oli hyvä veto koska paidan ja pannan kombo teki siskosta entistä nätimmän. Kehuu vaatimattomasti hän joka jutut teki :D.

Niittilöitä

Ja tadaa, koneesta pullahti ulos oikein soppelin kokoiset tumput!
Hih, nää on niin hauskat! Ja lämpöiset! Aika paljon tulee kyllä mieleen patakinnas :D. Huopasta on ostettu lisää. Josko tohvelit onnistuisivat. Niihin tosin ei ole ohjetta joten summamutikassa mallaillaan kokoa.

Tässä eräs päivä läksin kirpulle etsimään pilkottavaksi sopivaa nahkalaukkua tahi takkia. Jotain rannekejuttua tekevi mieli... Ei tarvinnut kauaa etsiä eikä pistää mitään lihoiksi kun löysin ison pussukallisen askarteluun soveltuvia nahkapalasia! Oujee, siinä on nyt ainesta vaikka mihin!

Ensimmäisenä samalta kirppureissulta mukaan tarttuneeseen kenkään.

Tylsä perusavokas jossa oli kuitenkin niin mahtava korko korkeuksineen ja muotoineen että kenkuli oli pakko ottaa kantoon (on sillä kenkulilla toki parikin).

Muutaman päivän pähkäilin mitäs tekis. Tuli idea ja mietin uskaltaisko sitä ja onnistuisikohan se. Sitten tilasin vähän matskua ja sen saavuttua päätin uskaltaa. Jos mistään ei tulisi mitään, en kertoisi puuhailuistani kellekään.

No, nyt ne kengät näyttävät tältä:

Ihan älyttömän makeet, mun mielestä. Projekti onnistui ihan yli odotusten!

Tunnustetaan nyt kuitenkin että ensin meni kaikki persiilleen ja kenkäparat näyttivät jo roskiskamalta... Tuli kuitenkin niin kova surku nättejen korkojen puolesta että ideamylly piti pistää uudelleen käyntiin ja toteutus II olikin sitten menenestyksekäs.

Silmää miellyttävästä lopputuloksesta innostuneena sorvasin myös toiset kirppuavokkaat rokimpaan formaattiin. Näihin tuli kantaankin pikkuniitakkeet.

Siskikselle lahjoitin nämä. Ladylle niittejä :D.

Toivottavasti liimaukset pysyvät. Liima ainakin oli ihan erityisesti kenkiin ja nahkaan soveltuvaa. Pitäisi kestää vähän kosteuttakin. En tosin ehkä ihan vesisateeseen laittais testiin.

Loppuun vielä yks kiva kirppulöydös. Kaksi verhoa. Siitä tulee joululahja...

Hakaneulakoru ja jättiläisen tumput

Kun näin Outsapopin blogsussa hakaneulakorun, tuli heti mieleeni kaapin perukoilla ainakin 10 vuotta pyörinyt hakaneulapussukka. Pussukan neulat ovat sen verran pieniä ja heiveröisiä ettei niillä ole oikein koskaan ollut mitään oikeaa tekoa. Jee, vihdoinkin sain jonkun kohteen mihin susineuloja saattoi soveltaa.

Osa helmistä on vanhoista koruista purettuja, osa uusia.

Korun teko oli.. hmph.. hanurista. Näpernäpernäper ja sitten tajuaa tehneensä erheen ja joutuu purkamaan. Ja uudestaan... Ja kele sentään kuinka kauan tämän loppuunsaattamiseen meni! Lopulta sain tästä jopa käyttöä kestävän niin etteivät helmet vilistä ja helise lattioita pitkin joka mutkassa.

En ole ihan vakuuttunut korusta. Silmää miellyttää noin muuten punainen tällä hetkellä kovasti mutta ehkä tähän olisi voinut käyttää vain mustaa, harmaata ja hopeaa. Ja pitemmät hakaneulat olisivat olleet kivammat. Tai sitten ei, ehkä se menee näin ihan hyvin.
Monen vuoden jälkeen olen myös vähän kutimia heilutellut. Osasinpa vielä tehdä lapaset! (Mao, huom, nyt ei ole edes kahtaa saman käden lapasta tehty ;) ).
Koneeseen vie näitten jättitumppujen tie. Jännää!

Harmaa selusta

Tämä on tämmöinen puolen tunnin ompelusession tuotos (jee, meni postauksen tekoon enemmän aikaa :D. Oikeasti ei naurata yhtään). Kipeästi harvennusta kaipaavasta matskuvuoresta pengoin pitkän villatakin. Inspis ja idea iskivät salamana ja nopskaan saksin tarvittavat palaset ihan noin summittain.

Saumurilla suitsait palaset toisiinsa kiinni. Vähän koristusta "niittinauhasta". Tuli... öööö.. mikäs se tämä on...? Ei se näytä bolerolta eikä se nyt enää ehkä ihan hihatinkaan koska hihoja tässä ei ole nimeksikään. Selkää löytyy et olisko tää sit "selätin" :D?

Oli nimi mikä tahansa, syntynyt vaatekappale on joka tapauksessa ihan mainio! Kevyt mutta tehokas lämmike ihmiselle joka ei uskalla verhoutua villatakkiin hiksan pelossa.

Etumuksen reunan huolittelin muuten villatakin vyöllä. Erittäin kätsää!

Villatakista jäi vielä hyvä osa käyttämättä. Leikkelin senkin jo lähtökuoppiin odottelemaan ompelua. Pitää vähän käydä tekemässä hankintoja ennen kuin voin sen ommella. Muutenhan se olisi ommeltu samassa rytäkässä.

Lisää rypykkiä ja hamekiemuraa

Nyt on semmonen juttu et mun blogipäivitykset ja tietokone-elämä kotona alkaa olla kohta historiaa. Tää kone on mopo. Se on Lada. Se on sudempi kuin susin rakkine mitä voi kuvitella. Kenenkään kärsivällisyys ei kestä 1,5 h:n blogipostauksen tekoa! -kele....

Olis edes jotain häikäisevää näytettävää.. mut ei ku tuhlaan tiistai-iltaani tämmösten nysväysten esittelyyn... kissakin on tylsistynyt kun palveluskunta ei viihdytä. Sentäs kudin on heilunut tiimalasia ja Not responding -tekstiä tuijotellessa.

Jos sitte asiaan. Nysvä numero uno:
Oujees, se on jälleen yksi ryppyhihapaita. Syntyi vahingossa kun kompastuin UFFelin euron päiville kahdeksi viimeiseksi tunniksi ja löysin sieltä kivanvärisen kangastilkun. Siskolle pyöräytin viemiseksi.

Kaula-aukkoon koristukseksi vähän pitsiä kun löytyi laatikosta just oikean väristä.

Sitten se toinen nysvä. Nasun hameesta asti olen haaveillut myös itselle kiemurakuviohametta. En sitten kuitenkaan alkanut alusta asti sellaista tekemään koska kaapista löytyi kirpulta ostamani valmis hame. Olen sitä käyttänytkin mutta häiriintynyt sen helman polvipituudesta. Nyt saksin helmaa mukavammaksi ja kätevästi sain saksitusta helmasuikaleesta matskua koristekiemuroihin.

Siin se nyt on, mun oma kiemurahame. Se on mukava ;).

Ja viimeisenä ei pitänyt olla kissakuvaa mutta koska mopokone semmoisen tahtoi ladata ja tilanteen korjaus olisi vienyt taas yhden vartin lisää, antaa kisulin olla eikä julkaista aiottua kuvaa. Kisuli on kuitenkin kivampi ja nätimpi.

Kisu on Pimu. Hän on uusin kummityttöni joka kotiutui siskolle viime torstaina 12 viikkoa nuorena lapsukaisena. Syötävä ihanuus! Mikään ei muuten tuoksu niin hyvälle kuin kissanpentu.

Ryppyhiha II

Pyynnöstä tekaisin toisen ryppyhihan. Se on ihan identtinen edellisen kanssa. Paitsi että vähän pienempi. Ja koska se voi olla niin paljon pienempi että oli hiiri kissalle räätälinä niin tulen tekemään vielä kolmannenkin samanlaisen. Siis isomman version hälle joka tämän Ryppyhiha II:n tilasi. Justiinsa leikkelin palaset.
Siitä en sitten ota enää kuvia koska se on ihan saman toistoa.

Että semmoista erittäin mielenkiintoista ompelurintamalla.

Heh, näitten mustien ompelu marraskuun pimeydessä on melkein kuin sokkona tekis. Voi sitten kevätauringossa katsella mihin langansuuntaan tuli kappaleet leikeltyä ja tuliko palaset ommeltua joka toinen nurjapuoli päälle päin.

Farkkurusetti

Kah, mato laiska jaksoi istahtaa kotimopokoneelle.

Tein itselle tämmöisen paidan vanhasta pitkähihatrikoopaidasta ja farkkulahkeesta. Pohjakaavana oli Jokatyypinkaavakirjan peruskaava jota sitten muokkasin tarkoitukseen sopivaksi.
Idea lähti noista hihasuista mistä halusin ikään kuin paitapuseromaiset. Vähän piti kikkailla ja soveltaa jotta tuo kohta onnasi jäykähkön farkun ja joustavan trikoon kombona. Lopputulos on sellainen aikas toimiva, ei ihan täydellinen. Homma olisi toiminut paremmin mikäli olisin tehnyt täyspitkät hihat. Mut en mä sellasia kun tämä mitta on se mukavin.

Villatakin alle tätä paitaa ei kyllä sitten tunge vanha erkkikään, mutta ei oo pakko käyttää villanuttua tämän kanssa ;).

Jotain muutakin farkkua piti paitaan tunkea tasapainottamaan meininkiä. Tuli rusetti. Sen piti olla ensin irrotettava mutta eihän semmonen rintaneula lörpöttämättä pysy. Rusetti ommeltiin siis vankasti paitaan kiinni.

Tuli aikas mukava ja munnäköinen.