Mato moikkaa

Laiskamato tässä hei. Tai no, mato ja mato, käsityöaika on ollut hiukan kortilla niin olen priorisoinut enkä tuhlannut sitä tietsikalle. Varsinkaan kun tämä ilmeisesti arvonsa tunteva iäkäs kotikompuutteri vaatii sitä aikaa reilulla kädellä. Tykkää näytellä tiimalasia ja kasvatella käyttäjälleen lehmän hermoja. Muuuuuu...

Laitanpa nyt nähtäväksi lisää huopajuttuja. Niin, se toinen lehmän hermoja kasvattanut asia. (Kohta mä sanon oikeesti "muuuu" enkä herppaa enää mistään. Not).

Tästä rintakoruksi päätyneestä kukkajutusta tykkään tosi paljon. Ei uskoisi että tuo koko hässäkkä on oikeasti yksi ainut huovutettu pallero mihin kääräistiin kahta eri väriä omina kerroksinaan oikealla ajoituksella ja sitten loppuvaiheessa homma saksittiin tuohon moduuliin.
Tämä toinenkin huoparintakoru on kiva. Se on puolestaan tehty käärimällä huopaa Kindermunasisuksen päälle. Tämä on muuten nopsempi tapa huopaista kuin sellaisen sisuksiin asti huopaisen palleron. Kiinnitystsydeemi on ihan vaan pikaliimalla.

Sitten matonen. Huovan sisässä on rautalanka eli matosen voi taivutella mille mutkalle haluaa. Nyt se on tuossa vähän nysäisenä rannekkeena.

Ja samaan settiin korvispari joka on toteutettu myös niin että huopapötkylän sisuksista löytyy rautalankaa. Kynän ympärille kääräistynä tuli korkkiruuuvit.

Tämä setti on sitten ehkäpä hiukan liikaa huopaa :/. Saattaa jäädä käyttämättä ellen keksi yhdistää niihin asua missä ei ole ripaustakaan hipahtavaa.