Olipa kerran kenkä

Olipa kerran turkoosit poposet joissa valkoiset kukkakuviot. Ihan itte kaupasta ostettu ikuisuus sitten. Turkoosissa sinänsä mitään vikaa mutta noitten kukkien kanssa nämä kengät olivat toivottoman vaikeat yhdistää mihinkään.
Koska kenkien kohtalo oli seistä käyttämättöminä kaapissa, rohkaistuin repäisemään ja tupsuttelin mustaa tekstiiliväriä pintaan. Jos tulis susi, ei vahinko olisi suuren suuri. No ei tullut edes susi.

Nämähän ovat nyt oikein näpsäkät ja helpot yhdistellä vaikka mihin. Kukkaset peittyivät kivasti tuommoisiksi kuultokuvioiksi.

Tekstiiliväri pitäisi silittää kiinnityksen varmistamiseksi mutta olen huomannut että kyllä se epeli tarttuu lähtemättömästi silittämättäkin. Toivoa siis on ettei tuo väri noru pois jos sattuu kosteutta pintaansa saamaan :).

Kellohamonen

Tekaisin elämäni ensimmäisen kellohamosen Rhian hyvillä ohjeilla.

Matskuna oli pyöreä pöytäliina ja kaiken pitäisi olla ihan helppoa. Vaan kun tämä aktiivisen unohduksen laajamatikka ei enää osaa laskea :(. Tuli vähän väärän mittainen vyötärökolo.. mutta ei hätää, sen sai onneksi pelastettua ylimääräisellä saumalla pyrstöpuolelle.

Pöytäliinassa oli kanttinauha reunassa. Käytin saman nauhan hamoseenkin. Mutta koska hamosta varten pituutta piti lyhentää, purin kanttinauhan ommellakseni sen sitten uudestaan. Semmoista pikkuprojektia... ei ihan hetikohta uusiksi :D.

Hihatin mallia lötkö

Sain naapurilta jättipalan ihanan ohutta ja laskeutuvaa trikoota. Siitä tein taas vähän toisenlaiset hihat. Tällä kertaa mallia iso, lötkö ja laskeutuva.
Tämä on tehty melkein suorakaiteesta jonka päihin tuli ranneresorit ja jonka avoimeen pitkään sivuun myös ohut resori. Hassu malli, mutta toimii yllättävän hyvin.

Vaikka tämä ei ollut miellyttävin asia ommella, ompelin silti putkeen vielä kahdet samanmoiset hihat. Kaikki eivät ole itselle ;).

Eilen hoksasin että käyttöä saattaisi olla myös mustalle lyhythihaiselle trikoohihattimelle. Laitamme tekolistalle.

Nyt se tuli tehtyä!

Nimittäin jo viime kesänä suunnittelemani farkkutoppi. Halterneckiä piti aluksi mutta sitten näin jossain lehdessä tämän mallisen farkkutopin ja olin myyty.

Olen haltioissani ja innosta soikeena. Jälleen kerran kun kyseessä on denim. Onko mun näköinen? Onko paloauto punainen?
On tilkkua, saumaa, rispaantunutta reunaa, niittiä ja eriväristä tikkausta. Täydellistä!

Matskuna mulla oli siskon roskiksesta dyykkaamat miesten farkut ja taisin käyttää jotain jämäpaloja jostain toisestakin farkkuraadosta.

Kaavoja ei ollut vaan mallailin Jokatyypinkaavakirjan perusyläosan kaavasta Pirkon avulla. Eräs suunnitteluvirhe tähän tuli. Näkyy alla olevasta kuvasta. Eli vetskari selässä. Mikä järki tässä nyt oli? Pikkusenko on hankala pukea topsukka itselle päälle. Se olisi ollut huomattavasti helpompaa jos vetskari olisi ollut sivussa. Taukki!

Tein tätä hirmu kiireellä sen edellisen kahden päivän hellejakson aikana mutten ehtinyt siihen. Sinä päivänä kun toppi oli valmis, satoi jo reilulla kädellä ja oli kylmä. No nyt vihdoin tuli topin aika.

Ekaa päivää oli päällä. Toppi pysyy yllättävän hyvin ylhäällä ja muutenkin meillä oli oikein mukavaa... paitsi että taidan ottaa vielä tuosta mahaosiosta sisään kun jotenkin siihen jäi liikaa väljyyttä ja se pönöttää. Luulin tarvitsevani väljyyttä istumiseen mutta se oli väärä luulo. Kyllähän minun jos kenen pitäisi tietää että farkku venyy ja se pitää ostaa/tehdä naftina jottei se lörpähdä säkiksi.

Näihin farkkuasioihin kasvaa nälkä syödessä. Jonain päivänä mun vaatekaappi on vain yhtä farkunsineä?

Tunika ja pilkkuhame

Tämmöisen toisen vauvamahaverhon tekaisin kaverille - tällä kertaa vähän laajemmalla masuosuudella ;).

Kangas on Nansonen. Se oli ennen paita ja hame. Niistä sai varsin kätevästi muotoiltua tunikan. Kaava on se jo aiemmin Jokatyypinkaavakirjan avulla piirtämäni.

Etumuksessa on saumakohdassa rusetti. Ei kyllä kuvissa printtisekamelskassa juuri erotu :).

Toiselle kamulle fiksasin vähän hamosta joka löydettiin Uffilta. Muotoilin siihen uuden vyötäröosan. Leikkasin vanhan kaitaleen vetskareineen pois ja tikkasin gumminauhan tilalle.

Kaveri oli ihan innoissaan pilkkukuosista. Mä en kyllä ihan tajunnut kuosin hienoutta...

...mutta kyllä se tälleen valmiina asuna näyttääkin ihan toimivan :).

Ruskea hubbari

Nasullekin sain vihdoin pyöräytettyä oman huputtoman hupparin. Kaava on sama kuin aiemmissakin, tosin nyt vähän pienemmässä koossa.

Matskuna yksi vanha t-paita, yksi pitkähihat-paita ja vähän uutta trikookangasta pakasta. Vetskarikin on vanha, purettu jostain kulahtaneesta nutusta.
Mä olen jo aika epeli surauttamaan tämmöisen trikoon vetskarilla. Huomaatteko ettei vetskarin reunus pullottele tippakaan ;)! Trikoo istuu siihen kylkeen ihan venymättä. Tyytyväistä myhäilyä.
Koska en löytänyt kahdeltakaan kirppurundilta mitään ruskeasävyistä printtitrikoota, piti itse jälleen vähän harjoittaa kankaanpainantaa. Tätä kuva en olekaan käyttänyt vielä missään muualla.

Ei mitkään ihan tavalliset hihat

Just tässä taannoin kärvistelin kun vaan kopsailen ideoita muualta enkä tee mitään omaa.. No nyt on oma. Tai voi jossain olla vastaava mutta mä en ainakaan ole inspistä repinyt mistään näkemästäni vaan se kumpusi ihan vaan rakkaudesta farkkuun ja vasta vastikään ymmärtämästäni hihattimen kätevyydestä.

Kaavojakaan tähän ei luonnollisesti ollut missään valmiina vaan jouduin Pirkon päällä mallailemalla hihattimen muodon pähkäilemään.
Se olisi voinut olla vähän pidempi takaa..
Hihoille on näytetty ompelun jälkeen vähän kloriteakin kun alkuperäinen farkkupesu näytti niin tylsältä.
Tämä ei ainakaan ole tylsä vaate! On kerännyt katseita ja ihmettelyä. Kukaan ei ole mahtavaksi ja ihanaksi kehunut, eivät ehkä osanneet hämmästykseltä ja järkytykseltä :D. Mä kuitenkin itse tykkään tästä. Se on kätevä pieni piriste eikä missään tule kaksoiskappaletta vastaan. Niin tämäkin vaate on semmoinen etten olis kuuna päivänä kaupasta löytänyt. On se ihanaa omistaa ompelukone :D!Ompelukoneen ja mun suhde on tosin nyt vähän olosuhteitten pakosta viilentynyt. Kuten olen jo muutaman kerran todennut, vaatekaappireppana pullotta ja natisee liitoksistaan.

Asiasta mansikkaan, tehtiin turistiretki Valtteri-kirppikselle. (Ennen mentiin turisteina Espoon Ikeaan ja nykyisin kirpputorille. Niin se maailma muuttuu :D ). Mao-sisko Valtterilla on jo muutaman kerran visiteerannut ja hypettänyt paikkaa maasta taivaisiin. Pakkohan munkin oli se nähdä!

Paikka oli just semmoinen mihin kaikki ajattelevat turistiretken Helsinkiin ensimmäisenä kohdistuvan; möykkyinen ja mutainen hiekkakenttäparkkis epämääräisten aitaviritelmien sisällä. Kirpputorin sisällään pitävästä talosta näin ekana pikkiriikkisen pommisuojan ovea muistuttavan räppänän mistä lappoi jengiä pää kumarassa ulos. Ahhdisstus ja ahtaanpaikan kammo, siitä ovesta ei tuntunut houkuttelevalta astua sisään. Ahhdisstusta ei kuitenkaan tarvinnut sisällä enää kokea :).

Hassu paikka, hassu markkinameininki ihan täällä kotimaassa. Mulle oli vähän järkytys että tavaroitten hinnat piti kysyä myyjiltä ja sitten vielä muka tingata niistä. Eipystyeikye. Mulla kesti aika pitkään lämmetä. Seurueemme muut jengiläiset siellä hääräsivät jo täyttä höyryä ja mä en ollut päässyt edes alkuun kun ujous oli niin suuri. Loppupelissä olin kuitenkin minäkin jo ihan fiilareissa.

Mitään järkkyä tavaramäärää en silti kotiin roudannut, hienoa edistystä :). Olisi kyllä voinut sillä hinnat olivat törkeen paljon halvemmat kuin yhdessäkään Turun kirparissa! Mua melkein suretti maksaa niin vähän. Yhdet ihan loistavakuntoiset farkutkin ostin 1,5 eurolla! Turussa vitosen hyväkuntoiset farkut ovat jo mieletön löytö.

Kiva päiväretki se oli. Turun kirpparit eivät nyt sitten kyllä Valtterin jälkeen tunnu enää miltään :/. Vaan onneksi on tosiaan tuo garderoobi sen verran tuhdissa kunnossa ettei sinne tarvi mitään mistään haaliakaan.

Pikkujuttu

Pari pikkujuttua kaverille.

Ihan liian isosta teepparista sopivaksi. Tein kokonaan uusiksi. Purin hiha- ja kaulusresoritkin ja vaihdoin ne uusiin (leikattu vanhasta napapituisesta topista) että tuli freesimpi lopputulos. Nuo kohdat - varsinkin vaaleanpunaisina - kuluvat helposti nukkavieruiksi.

Nyt se on sopiva ja melkein kuin uusi :).

Tämmöisen kivan muinaismekon löysi kaveri UFFin halvennuspäiviltä. Sitä en silponut, ainoastaan pikkuisen hihoja kavensin ja helman lyhensin.

Niin, ja se helma on silittämättä lyhennyksen jäljiltä. Mekon matsku on semmoinen joku muovisekoite kuten monet muinaismekot ja mä en halunnut olla se joka sulattaa muovikankaan mössöksi silitysraudan pohjaan, saa kaveri itse hoidella ne hommat ;).

Lyhennyshommia

Suuri ompelijamaineeni on kiirinyt odottamattomalle taholle ja sain pyynnön fiksata tämmöistä jakkua johonkin uuteen moduuliin. Joo, voinhan mä.. mutta periaatteessa tälleen tekeminen on vähän pyllystä. On kivampi tehdä vain omalähtöisesti inspaavia juttuja kuin yrittää seurata jonkun toisen ideaa ja tyyliä. Ompeluksen pitää puhutella lähtöpelissä intoa ja inspistä puhkuen niin sitten on kivaa. Tämä on kuitenkin harrastus vain niin voin olla kranttu ja haluta tehdä vain mitä itse haluan... eli jotain farkkujuttuja tai aniliinia :D. Ehkä olisin voinut tähänkin ehdotella jotain kivaa farkkulisäkettä...?

Nomutta siis, tältä jakku näytti ensin:
Ja sitten kohta se näytti tältä:

Saksia käyteltiin siis ahkerasti. Hihoihin tein kokonaan uudet halkiot ja nuo reunakaistaleet (joku nimikin niillä on mutten nyt muista...). Onhan se nyt eri näköinen kuin lähtöpelissä. Jotain epäsymmetristä farkkua se ehkä silti kaipaisi piristeeksi... :D:D

Kitarahuppari

Koska näitä huputtomia huppareita on niin kiva tehdä, tein taas yhden, kaverille.
Siinä on muutama vanha t-paita ja hihoina housunlahkeet :). Koska trikoohousut on usein koottu neljästä kappaleesta, on näissä hihapaloissa sitten saumat puolivälissä. Saumojen peitoksi tein trikoosuikaleista pötköt mitkä rullapäärmäsin ja ompelin röyhelöiksi - idea mitä on käytetty jo aiemmin ;).

Tuo turkoosi osa on mun oma vanha teeppari. Se oli jotenkin tosi venahtanut ja kulahtanut mutta kummasti se vetreytyi kun se viritettiin uuteen formaattiin. Printit lätkin siihen itse.

Lisää höttöistä tekstuuria

Trikoon purkuun jäi sen verran koukkuun että sitä piti harrastaa lisää. Tai tarkemmin jäin koukkuun siihen että haluan tietää miten sen purun voi suorittaa parhaiten ja miten lopputuloksen ulkonäköön voi vaikuttaa.

Kaverille pari revittyä teepparia. Ne on tehty vanhoista teeppareista purkaen ja uudelleen kaavan mukaan leikellen.

Jellonaprintti pääsi tähän paitaan. Kissa mikä kissa ;). Oikeastihan tuo pitäisi painaa tummalla vaalealle mutta ei se tämmöisenä kummituskuvanakaan ihan pönttö ole.
Tästä toisesta tykkäsin erityisen paljon. Repelrepel näkyy ehdottomasti paremmin värikkäässä kuin mustassa kankaassa. Kuvassa näkyy myös se miten voi repiä myös liikaa, reikähän se siinä pilkottaa oikeanpuoleisessa hihassa :/. Mut ei se ole kohtalokas reikä koska tuo koko tekstuuri on semmoinen epäsymmetrinen, sattumanvarainen ja erittäin reikäinen :).

Purettua räpellystä on myös helmassa mustassa trikoopalassa.
Se oli näissä turkooseissa hihoissa jopa niin reikäinen että valui aika alas. Olis sen voinut niinkin jättää, mutta halusin laittaa vähän lisäextraa ja nostin nauhalla valuvat riekaleet nätiksi nipuksi.

Tykkään tästäkin printistä tosi paljon! Jälleen yksi fanipaita ;). Itsellekin tein kyseisellä printillä paidan mutta se on jäänyt kaiketi kuvaamatta.

Höttöhihat

Lisää printtipaitaa.
Ihan ite kokoilin ja kyhäilin kuvan. Näissä tämmöisissä kuvissa on vaan se tyhmä juttu että seulaprojekti on kuitenkin vähän työläs ja monivaiheinen, ihan yhden paidan ja kuvituksen takia ei viitsi yhtä printtiä tehdä mutta sitten toisaalta en mä omaan käyttöön ihan älyttömän montaa vaatetta samalla printillä halua :). Madonnat jo tiedän mihin jaellaan useammalle taholle mutta kissamuija-paitoja taitaakin sitten tulla itseni lisäksi vain siskolle.

Niin joo ja luonnollisesti myös paita on jälleen itse tehty ;).
Siinä kuva koko komeudessaan. Nyt vähän kokeilin niitä silitettäviä strassejakin. Hyvin näyttäisivät pysyvän käytössä. Vau! Ne liimattavat olivat kyllä semmoista sutta ja sekundaa että.
Kuten saattoi jo yllä olevista kuvista huomatta että hihoissa on vähän erilaista pöyheyttä. No tässä lähempää millaisesta pöyheydestä on kyse. Outsapopin tutorialia tuijottelin tovin ja teki mieli itsekin koklata trikoon purkua. Ihan älyttömän hauskaa sitten kunhan saa vaan alun ähellettyä aikaiseksi. Homma muistutti kuplamuovin poksauttelua, sitä ei olis kyennyt millään laskemaan käsistään :).

Vaikka homma hauskaa ja addiktoivaa olikin, oli se myös tosi aikaavievää ja työlästä. Voin vaan kuvitella mikä duuni on ollut äheltää koko paidan etumus rikki! Puuh ja hartiat veisaa hoosiannaa.

Tykkään tosta tekstuurista jotenkin ihan älyttömästi. Vähän semmoista pitsimäistä höttöä. Jännitti aika paljon mitä se sanoo pesukoneesta, mutta ei se sanonut oikein mitään eli ei huolta.

Ai miten niin fani?

Onko joku ehkä vähän fani? Hih :).

Printtikuvan käsittelin yhdestä mustavalkokuvaan sopivasta kuvasta ja tein siitä seulan Vimmassa. Nyt voi sitten höylätä fanipaitoja ihan mielinmäärin ihan kotosalla.

Paidankin olen itse tehnyt. Kirppisteepparista leikkelin kaavojen kera uudet palaset ja saumuroin kokoon. Helma ja hihasuut on mustalla rullapäärmeellä. Mulla ei ollut paidan väristä lankaa kaksoisneulatikkauksiin niin sitten ajattelin että jos pitää laittaa mustaa, on se paremman näköinen rullapäärmeenä kuin kaksoistikkinä.
Ihana :).